Tänään ja eilen illalla meinaa/meinasi ottaa luonteen päälle. Hiusten tyvi on rasvainen ja iljettävä, mutta ei tarpeeksi likainen, että suostuisin pesemään. Tämä välivaihe on pahin. Hiusten harjaaminen luonnonharjaksella auttaa hetkellisesti. Hetken aikaa ne jopa näyttävät puhtailta, mutta sitten kohta taas.. äh. Enkä ole varma, onko mun harja ihan oikeanlainen. Pitäisköhän mulle olla jäykemmät harjakset tai jotain, kun päänahkaa myöten ei harjaaminen oikein onnistu.
Huomenna on capoeira-treenit. Menen sinne sitten kai tosi likaisella tukalla, kun en halua käydä kahteen kertaan suihkussa. Mutta sittenpähän voin pestä hyvällä omallatunnolla hiukset, kun on hikoiltu ja riuhdottu ja treenattu ja odotettu pesua ömmm neljä (?) päivää.
En vaikeuksista huolimatta halua lopettaa kokeilua, koska jo parin eka päivän jälkeen olin vakuuttunut systeemin hyödyistä, eikä ole yhtään ikävä kutisevaa päänahkaa ja ikuista rapsuttelua ja ankeutta. Hiuksista pitäisi tulla myös paremmin hallittavat, joten ehkä jopa saan jonkinlaisia kampauksia aikaan joskus. Tai no, tuskin tämä minun kampaajantaitojani parantaa, mutta silti. Yksi syy, miksen ole jaksanut panostaa hiustenlaittoon, on ollut se, etten vaan jaksa tapella mahdottoman tukkani kanssa. Se ei taivu, ei ole ilmava, ei kiharru, eikä tee mitään ilman purkillista lakkaa, geeliä, muotovaahtoa, vahaa, shampoota, hoitoainetta, pinnejä, rullia, fööniä, ja toista purkillista lakkaa.
Mun odotukset on ehkä liian korkealla. Haluan punertavan, laineikkaan, ihanan tukan, joka on helppo laittaa ja pysyy hyvänä vähällä huollolla. Jos realistisemmin ajatellaan, noista ehkä viimeinen toteutuu. Silti olen päättänyt, että pysyn tässä rutiinissa niin pitkään kuin mahdollista. Tieto on lisännyt tuskaa kiitettävän paljon: shampoon lisäksi päätin myös jättää peruslihan ruokavaliosta pois ja siirtyä pelkkään luomu- ja riistalihaan. Luomu on vaan tuplasti kalliimpaa kuin se huonommin voiva peruskanttura, joten riista (käytännössä kenguru, nyt kun täällä asustan) ja kasvisruoka lienevät ne jutut. Onneksi luomumaito ei ole täällä kallista, ja West Endin ihanalta torilta saa joka viikonloppu halpoja rehuja. Kasviksissakin kyllä suosisin mieluummin luomua, mutta jostakin on pakko joustaa. Rahaa vaan ei ole tarpeeksi.
Huomenna on capoeira-treenit. Menen sinne sitten kai tosi likaisella tukalla, kun en halua käydä kahteen kertaan suihkussa. Mutta sittenpähän voin pestä hyvällä omallatunnolla hiukset, kun on hikoiltu ja riuhdottu ja treenattu ja odotettu pesua ömmm neljä (?) päivää.
En vaikeuksista huolimatta halua lopettaa kokeilua, koska jo parin eka päivän jälkeen olin vakuuttunut systeemin hyödyistä, eikä ole yhtään ikävä kutisevaa päänahkaa ja ikuista rapsuttelua ja ankeutta. Hiuksista pitäisi tulla myös paremmin hallittavat, joten ehkä jopa saan jonkinlaisia kampauksia aikaan joskus. Tai no, tuskin tämä minun kampaajantaitojani parantaa, mutta silti. Yksi syy, miksen ole jaksanut panostaa hiustenlaittoon, on ollut se, etten vaan jaksa tapella mahdottoman tukkani kanssa. Se ei taivu, ei ole ilmava, ei kiharru, eikä tee mitään ilman purkillista lakkaa, geeliä, muotovaahtoa, vahaa, shampoota, hoitoainetta, pinnejä, rullia, fööniä, ja toista purkillista lakkaa.
Mun odotukset on ehkä liian korkealla. Haluan punertavan, laineikkaan, ihanan tukan, joka on helppo laittaa ja pysyy hyvänä vähällä huollolla. Jos realistisemmin ajatellaan, noista ehkä viimeinen toteutuu. Silti olen päättänyt, että pysyn tässä rutiinissa niin pitkään kuin mahdollista. Tieto on lisännyt tuskaa kiitettävän paljon: shampoon lisäksi päätin myös jättää peruslihan ruokavaliosta pois ja siirtyä pelkkään luomu- ja riistalihaan. Luomu on vaan tuplasti kalliimpaa kuin se huonommin voiva peruskanttura, joten riista (käytännössä kenguru, nyt kun täällä asustan) ja kasvisruoka lienevät ne jutut. Onneksi luomumaito ei ole täällä kallista, ja West Endin ihanalta torilta saa joka viikonloppu halpoja rehuja. Kasviksissakin kyllä suosisin mieluummin luomua, mutta jostakin on pakko joustaa. Rahaa vaan ei ole tarpeeksi.
Kommentit