Nyt tukka näyttää aikalailla siltä, miltä shampooaikoina näytti parin päivän jälkeen. Ihan hyvä fiilis kuitenkin, varsinkin kun ei ole ollut kauppareissua kummempaa julkista esiintymistä ohjelmassa. Vähän meinaa päänahkaa kutittaa, mutta minkäs teet. Ite oon kuoppani kaivanut. Shampooaikoina kutisi, oli sitten puhdas tai likainen tukka.
Oon nyt vähän kirjoittelutuulella, niin pistän tähän vähän taustojakin. Olen aina tykännyt luonnollisemmista vaihtoehdoista asioissa. Shampoojutuissa se on näkynyt (enemmän tai vähemmän) tuotevalinnoissa. Perusshampoista olen käyttänyt Herbinaa ja - mitäs ne nyt onkaan - erittäin hyviä suomalaisia, tai jotain sinne päin. Joskus oon sortunut XZ:n tervashampooseen, kun sitä oli aina kotona pienenä. Sitten vanhemmat siirtyivät käyttämään turveshampoota, kun huomasivat satunnaisista käytöistä, että tukka tuntuu pehmeämmältä ja tuoksuu hyvältä. Itsekin kokeilin turveshampoota jonkun kerran, mutta en tykännyt siitä. Ei vaahdonnut tarpeeksi tai jotain yhtä typerää. Harrastin vielä ns. luonnollisia Herbina-shampoita ja hoitoaineita. Välillä kokeilin jotain Elokuu-juttuja, mutta ei niilläkään tullut haluttua jälkeä (kun halusin sitä teollisuusmyrkkyjälkeä, johon olin tottunut). Lopulta viime syksynä sitten päätin, että haluan ympäristöystävällisemmän shampoon, ja marssin Ruohonjuureen Tampereella. Sieltä käteen tarttui Ole Hyvä -merkkinen shampoo. Ole Hyvä -sarjasta äkkiä googlettamalla löysin seuraavaa:
"Ole hyvä –sarja on monipuolinen pesuainevalikoima henkilökohtaiseen hygieniaan sekä kodin puhtaanapitoon ja tekstiilien puhdistukseen. Luonnonmukaisesti valmistetut pesuaineet eivät ärsytä ihoa ja ne sopivat erinomaisesti myös useimmille allergikoille. Kaikki tuotteet on valmistettu kasviperäisistä, uusiutuvista raaka-aineista, jotka hajoavat luontoon nopeasti ja 100 %:sti. Tuotteet eivät myöskään sisällä keinotekoisia väri-, hajuste- ja säilöntäaineita tai mineraalipitoisia öljyjä. Ne on korvattu luonnonmukaisilla vaihtoehdoilla kuten rohtouutteilla ja aidoilla haihtuvilla eteerisillä öljyillä sekä kylmäpuristetuilla kasviöljyillä." (lähde)
Tykkäsin kyllä Ole Hyvästä ja tykkäisin edelleen, jos sitä saisi täältä Australiasta. Täällä olen käyttänyt (sen jälkeen kun Suomesta tuomani Ole Hyvä loppui) myös aika luonnonmukaista Avalon Organicsin volumizing shampoota. Siinä ei ole niitä pahamaineisimpia vaahdottajia, natriumlauryylisulfaattia (sodium lauryl sulfate, sls) eikä sitä sen kaveria, jolle en löytänyt wikistä suomennosta (sodium laureth sulfate, sles), mutta shampoo vaahtoaa silti. Totesin kuitenkin, että kun kerran pärjään ilmankin, miksen säästäisi shampoorahojani johonkin muuhun. Tuo Avalonin tökötti oli meinaan hintavaa: jotain 15 dollarin luokkaa. No ok, kyllä ihmiset tuhlaa isompiakin rahoja shampooseen, mutta minulle tuo on aika suolainen hinta shampoosta. Varsinkin kun purkillinen ruokasoodaa maksoi ehkä 2,5 dollaria, ja riittää ainakin yhtä pitkäksi aikaa.
No joo. Mikä niissä sulfaateissa nyt sitten on niin hirveää? No SLS ainakin ärsyttää ihoa ja limakalvoja. Siinä on jo tarpeeksi haittaa minulle, koska ihoni ei muutenkaan varsinaisesti hurraa erinäisille kemikaaleille. SLES:stä huhutaan, että se on karsinogeeni, mutta wiki (luotettavin tiedonlähteeni :D) kertoo ettei tutkimustieto puolla väitteitä.
Joitain epäileviä tuomaita saattaa ihmetyttää miksi haluan sitten mieluummin tukkia päähäni ruokasoodaa, kun jotkut käyttävät sitä jokakodin putkimiehenä. Totta, ruokasooda räjäyttää lian pois kuin Ajax konsanaan, mutta tarkoitus ei olekaan korvata ruokasoodalla shampoota ikuisiksi ajoiksi, vaan käyttää sitä lähinnä tässä siirtymävaiheessa. Ruokasooda vaan ei ole ihan niin pahaa myrkkyä kuin nuo ilkeät teollisuuskemikaalit ja puhdistusaineet, joita shampoohon lykätään. Käytetäänhän sitä leivonnassakin! Ja Martatkin vannoo ruokasoodan nimeen! Sillä on hyvä kiillottaa pöytähopeat ja sillä lähtee pinttyneet teetahrat mukeista ja silleen, ja on varmasti ihmisystävällisempää kuin tiskiaineet. Ja shampoo. Ja hyvinhän tuo hiuskin puhdistui.
Totesin vaan eilen sen capoeira-suihkun jälkeen, että pitänee ensi kerralla huuhdella se etikkasysteemi pois paremmin. Edelleen tuoksahti vähän, kun hiusta kuivattelin. Harmi vaan, ettei täällä voi ihan sydämensä kyllyydestä lotrata tuon veden kanssa, kun vesi on tarkkaan säännösteltyä kuivuuden takia. Toisaalta ihan hyvä, koska vesi on arvokas ja ihana asia, jota unohtaa arvostaa kun sitä on tarpeeksi. Ja eihän sitä saisi tuhlata missään muuallakaan. Pitää vaan yritellä noiden teehuuhteluiden kanssa vähän enemmän, jos niillä saisi peitettyä etikan hajua. Mutta ei se etikka tosiaan kuivissa hiuksissa tuoksu ollenkaan, which is nice.
Etikkahuuhtelun tarkoitus on muuten palauttaa hiuksiin ja hiuspohjaan luonnollinen, hapan pH-arvo (koska ruokasooda on emäs), jotta hius pysyy kiiltävänä ja terveenä, eikä hiuspohja oireile. Ruokasooda myös kuivattaa hiusta, joten käsittääkseni etikalla voi neutraloida sitäkin vaikutusta.
Joo. Tästä kemiapuolesta on kyllä paljon asiaa noissa antamissani linkeissä. Itse en ole lukion yhden pakollisen kurssin jälkeen kemiaan kamalasti tutustunut, joten olkaa armollisia. Ja korjatkaa tosiaan virheitäni, jos tiedätte jotain paremmin! Minäkin teen tätä ihan opettelemalla ja haluan oppia uusia asioita. Lisäilen vielä yhden blogin tuonne linkkilistaan, nimittäin Noora Vanhasen Kemikaalicocktailin, joka saa jokaisen järkevän ihmisen ahdistumaan ihan kaikista mahdollisista myrkyistä ja karsinogeeneistä. Sitä, jos jotain, lukiessa tulee mietittyä omia kulutustottumuksiaan. Tuo "tällaisia syöpää aiheuttavia myrkkyjä lykkäät kroppaasi joka päivä, tahdoit eli et!" -tyyppinen ahdistelu toimii ainakin allekirjoittaneeseen 10000 kertaa paremmin kuin "katso kun söpölle possulle laitetaan huulipunaa! ja se asuu häkissä! oikeesti!" -tyyppinen.
Hauskoja hetkiä!
Oon nyt vähän kirjoittelutuulella, niin pistän tähän vähän taustojakin. Olen aina tykännyt luonnollisemmista vaihtoehdoista asioissa. Shampoojutuissa se on näkynyt (enemmän tai vähemmän) tuotevalinnoissa. Perusshampoista olen käyttänyt Herbinaa ja - mitäs ne nyt onkaan - erittäin hyviä suomalaisia, tai jotain sinne päin. Joskus oon sortunut XZ:n tervashampooseen, kun sitä oli aina kotona pienenä. Sitten vanhemmat siirtyivät käyttämään turveshampoota, kun huomasivat satunnaisista käytöistä, että tukka tuntuu pehmeämmältä ja tuoksuu hyvältä. Itsekin kokeilin turveshampoota jonkun kerran, mutta en tykännyt siitä. Ei vaahdonnut tarpeeksi tai jotain yhtä typerää. Harrastin vielä ns. luonnollisia Herbina-shampoita ja hoitoaineita. Välillä kokeilin jotain Elokuu-juttuja, mutta ei niilläkään tullut haluttua jälkeä (kun halusin sitä teollisuusmyrkkyjälkeä, johon olin tottunut). Lopulta viime syksynä sitten päätin, että haluan ympäristöystävällisemmän shampoon, ja marssin Ruohonjuureen Tampereella. Sieltä käteen tarttui Ole Hyvä -merkkinen shampoo. Ole Hyvä -sarjasta äkkiä googlettamalla löysin seuraavaa:
"Ole hyvä –sarja on monipuolinen pesuainevalikoima henkilökohtaiseen hygieniaan sekä kodin puhtaanapitoon ja tekstiilien puhdistukseen. Luonnonmukaisesti valmistetut pesuaineet eivät ärsytä ihoa ja ne sopivat erinomaisesti myös useimmille allergikoille. Kaikki tuotteet on valmistettu kasviperäisistä, uusiutuvista raaka-aineista, jotka hajoavat luontoon nopeasti ja 100 %:sti. Tuotteet eivät myöskään sisällä keinotekoisia väri-, hajuste- ja säilöntäaineita tai mineraalipitoisia öljyjä. Ne on korvattu luonnonmukaisilla vaihtoehdoilla kuten rohtouutteilla ja aidoilla haihtuvilla eteerisillä öljyillä sekä kylmäpuristetuilla kasviöljyillä." (lähde)
Tykkäsin kyllä Ole Hyvästä ja tykkäisin edelleen, jos sitä saisi täältä Australiasta. Täällä olen käyttänyt (sen jälkeen kun Suomesta tuomani Ole Hyvä loppui) myös aika luonnonmukaista Avalon Organicsin volumizing shampoota. Siinä ei ole niitä pahamaineisimpia vaahdottajia, natriumlauryylisulfaattia (sodium lauryl sulfate, sls) eikä sitä sen kaveria, jolle en löytänyt wikistä suomennosta (sodium laureth sulfate, sles), mutta shampoo vaahtoaa silti. Totesin kuitenkin, että kun kerran pärjään ilmankin, miksen säästäisi shampoorahojani johonkin muuhun. Tuo Avalonin tökötti oli meinaan hintavaa: jotain 15 dollarin luokkaa. No ok, kyllä ihmiset tuhlaa isompiakin rahoja shampooseen, mutta minulle tuo on aika suolainen hinta shampoosta. Varsinkin kun purkillinen ruokasoodaa maksoi ehkä 2,5 dollaria, ja riittää ainakin yhtä pitkäksi aikaa.
No joo. Mikä niissä sulfaateissa nyt sitten on niin hirveää? No SLS ainakin ärsyttää ihoa ja limakalvoja. Siinä on jo tarpeeksi haittaa minulle, koska ihoni ei muutenkaan varsinaisesti hurraa erinäisille kemikaaleille. SLES:stä huhutaan, että se on karsinogeeni, mutta wiki (luotettavin tiedonlähteeni :D) kertoo ettei tutkimustieto puolla väitteitä.
Joitain epäileviä tuomaita saattaa ihmetyttää miksi haluan sitten mieluummin tukkia päähäni ruokasoodaa, kun jotkut käyttävät sitä jokakodin putkimiehenä. Totta, ruokasooda räjäyttää lian pois kuin Ajax konsanaan, mutta tarkoitus ei olekaan korvata ruokasoodalla shampoota ikuisiksi ajoiksi, vaan käyttää sitä lähinnä tässä siirtymävaiheessa. Ruokasooda vaan ei ole ihan niin pahaa myrkkyä kuin nuo ilkeät teollisuuskemikaalit ja puhdistusaineet, joita shampoohon lykätään. Käytetäänhän sitä leivonnassakin! Ja Martatkin vannoo ruokasoodan nimeen! Sillä on hyvä kiillottaa pöytähopeat ja sillä lähtee pinttyneet teetahrat mukeista ja silleen, ja on varmasti ihmisystävällisempää kuin tiskiaineet. Ja shampoo. Ja hyvinhän tuo hiuskin puhdistui.
Totesin vaan eilen sen capoeira-suihkun jälkeen, että pitänee ensi kerralla huuhdella se etikkasysteemi pois paremmin. Edelleen tuoksahti vähän, kun hiusta kuivattelin. Harmi vaan, ettei täällä voi ihan sydämensä kyllyydestä lotrata tuon veden kanssa, kun vesi on tarkkaan säännösteltyä kuivuuden takia. Toisaalta ihan hyvä, koska vesi on arvokas ja ihana asia, jota unohtaa arvostaa kun sitä on tarpeeksi. Ja eihän sitä saisi tuhlata missään muuallakaan. Pitää vaan yritellä noiden teehuuhteluiden kanssa vähän enemmän, jos niillä saisi peitettyä etikan hajua. Mutta ei se etikka tosiaan kuivissa hiuksissa tuoksu ollenkaan, which is nice.
Etikkahuuhtelun tarkoitus on muuten palauttaa hiuksiin ja hiuspohjaan luonnollinen, hapan pH-arvo (koska ruokasooda on emäs), jotta hius pysyy kiiltävänä ja terveenä, eikä hiuspohja oireile. Ruokasooda myös kuivattaa hiusta, joten käsittääkseni etikalla voi neutraloida sitäkin vaikutusta.
Joo. Tästä kemiapuolesta on kyllä paljon asiaa noissa antamissani linkeissä. Itse en ole lukion yhden pakollisen kurssin jälkeen kemiaan kamalasti tutustunut, joten olkaa armollisia. Ja korjatkaa tosiaan virheitäni, jos tiedätte jotain paremmin! Minäkin teen tätä ihan opettelemalla ja haluan oppia uusia asioita. Lisäilen vielä yhden blogin tuonne linkkilistaan, nimittäin Noora Vanhasen Kemikaalicocktailin, joka saa jokaisen järkevän ihmisen ahdistumaan ihan kaikista mahdollisista myrkyistä ja karsinogeeneistä. Sitä, jos jotain, lukiessa tulee mietittyä omia kulutustottumuksiaan. Tuo "tällaisia syöpää aiheuttavia myrkkyjä lykkäät kroppaasi joka päivä, tahdoit eli et!" -tyyppinen ahdistelu toimii ainakin allekirjoittaneeseen 10000 kertaa paremmin kuin "katso kun söpölle possulle laitetaan huulipunaa! ja se asuu häkissä! oikeesti!" -tyyppinen.
Hauskoja hetkiä!
Kommentit