Ihanhan tässä punastuu! Honey antoi minulle I love your blog -palkinnon! En tiennytkään, että siellä avaruudessa on noinkin innokkaita lukijoita.

1973691.jpg


Pitäisi sitten itsekin keksiä jostain seitsemän lemppariblogia! En edes taida lukea niin montaa, joten nyt on pärjättävä vähän vähemmällä.


Rules / Säännöt:

1. Those who have received this award, can add the pic - Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2. Add a link to that person's blog who awarded you - Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Choose seven (7) others to receive this award and add links to their blogs - Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa.

4. Leave a message to their blogs so that they know about this - Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.


Täältä pesee!


- Kemikaalicocktail
Noora Vanhanen kirjoittaa kulutustavaroihin ja ruokaan piilotetuista kemikaalipommeista ja niiden harmeista kansantajuisesti ja (juurikaan) saarnaamatta. Mukana aimo annos myös kevyempää asiaa muodista ja ruuanlaitosta. Kaikesta paistaa läpi Nooran asiantuntemus kuluttamisen eettisistä puolista ja terveydestä (muoti- ja ruokajuttujakin sävyttää kierrätys ja luomu). Tämän tarkistan päivittäin, vaikka en ihan joka asiasta olekaan samoilla linjoilla (esimerkkeinä vaikkapa kahvi ja pillifarkut ;) ). Kemppari on sivistänyt minua huiman paljon jo ehkä maaliskuusta lähtien.


- Adoptiomatka
Nuoren suomalaisen odottavan äidin ajatuksia adoptioprosessista, jonka myötä perheeseen olisi tarkoitus saapua pieni lapsi kaukaa Kiinasta. Itselleni täysin vieras asia muuttuu konkretiaksi lähestulkoon suoraan silmieni edessä. En ole koskaan haaveillut lapsista, ja olen ihmetellyt toisten ihmisten joskus jopa pakottavaa tarvetta hoivata jotain itseä pienempää. Olen suhtautunut lapsiin ja lasten "tekemiseen" varsin vihamielisesti: "maailma on täynnä orpoja ja hylättyjä lapsia, miksette ota niitä hoiviinne ennen kuin kansoitatte maapalloa vielä enemmän?" Adoptiomatka on avannut silmäni asioille, joita en koskaan ollut edes tajunnut. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Jossain päin Kiinaa joku joutuu mahdollisesti luopumaan lapsestaan, että tämäkin perhe saa sen puuttuvan jäsenensä. Onko se sitten oikein? Ja jos se on oikein, niin kenelle?
Toinen asia, mikä Adoptiomatkassa viehättää, on kieli. Kirjoittaja kirjoittaa tunteistaan käsittämättömän avoimesti ja kauniisti. Itselleni täysin vieras asia muuttuu konkretiaksi lähestulkoon suoraan silmieni edessä. Harmittaa, että löysin tämän blogin vasta ihan muutama viikko sitten. Olisi ollut niin ihanaa elää perheen mukana heti alusta asti.


- Kirkon penkistä moskeijan lattialle
Entinen Helluntaiseurakunnan jäsen (käsittääkseni), mutta sittemmin Islamiin palannut suomalainen Sakina kirjoittaa kauniisti ja haastavasti uskostaan. Kirkon penkistä moskeijan lattialle tekee saman kuin Adoptiomatka: tuo itselleni vieraan asian - tässä yhteydessä uskon - lähelle käytännön tasolla. Mitä usko on? Miten uskonto "valitaan", vai valitseeko uskonto uskovan? Millaista on olla musliminainen Suomessa? Miten Islam sopii suomalaisuuteen? Entä se huivi, tai liha, tai alkoholi? Ja mitä väliä näillä on sen oman henkilökohtaisen uskon kannalta?
Sakina haastaa kohtaamansa ennakkoluulot ja perustelee näkemyksensä Islamin oppien pohjalta. Yhtäältä tekstistä on luettavissa hienoista turhautumista erilaisuuteen epäillen suhtautuvaa varsin homogeenistä yhteiskuntaa kohtaan, mutta toisaalta kirjoituksen sävy huokuu uskon tuomaa rauhaa ja turvallisuuden tunnetta. Pistää miettimään, että mistähän sitä itse löytäisi vastaavan pysyvyyden elämäänsä...




En tiedä jakaako kukaan mainitsemistani kolmesta bloginpitäjästä tätä palkintoa enää eteenpäin, mutta nämä ovat minulle tärkeitä juuri tänään. Oma blogini tuntuu hurjan triviaalilta näin suurten asioiden rinnalla. Kiitos kaikille teille, Sakina, Adoptiomatkan nimetön kirjoittaja, ja Noora. Opetatte kaikki minulle hurjan paljon tärkeitä asioita!