Pesin hiukset tänään. Tukka oli aamulla hurjan näköinen, mutta kävin sillä julkisilla paikoilla, eli capoeira-treeneissä. En halunnut suihkutella kahteen kertaan tänään. Harjasin hiukset ja vetelin ne tiukalle nutturalle, joten selvisin joten kuten. Treenien jälkeen hoidin yliopistolla pari muutakin asiaa ja tulin sitten kotiin suihkuun. Ennen suihkua tein päähieronnan. Eilenkin hieroin päänahkaani ennen nukkumaanmenoa. Ihmeellinen juttu: aiemmin (ennen edellistä pesua) kun tein päähierontoja, sormiin jäi se iljettävä talin ja rasvan ja möhnän haju, eilen ja tänään ennen pesua ei mitään, vaikka hiukset oli tosi likaiset ja liisteriset. Ei sillä, että mua haittais, mutta ajattelinpa mainita. Lisää positiivisia huomioita siis.

Tein ihan vaan soodapesun ja etikkahuuhtelun, kun en jaksanut hikisenä ja paskaisena alkaa teetä keittelemään ja jäähdyttelemään. Jos olisin ollut fiksu, olisin keittänyt teen jo aamulla ja jättänyt jäähtymään päiväksi. No mutta ei se mitään. Ennen soodapesua tein vielä suihkussa päähieronnan kuuman suihkun alla. Silläkin lähtee jonkin verran kuonaa irti. Lisäksi on ollut tapana harjata hiukset ennen pesua, etteivät mene niin pahasti solmuun soodavaiheessa.

Ostin tänään rooibos-lemon myrtle-teetä. Lemon myrtle on joku paikallinen australialainen sitruunantuoksuinen kasvi, ei siis sitruunaruohoa (lemon grass). Jospa siitä saisi kivan huuhtelun ja vähän sitruunantuoksua tukkaan. Jos ei saa, niin juotan sen jollekin, vaikka itselleni.

Kiitos muuten hennavinkeistä lukijalle! Pitänee yrittää joku kerta. Tosin noin punaista en ehkä ihan halua, kuin sinulla, mutta pitänee vain antaa hennan vaikuttaa vähemmän aikaa. Huuhteluita kummemmat värikokeilut jätän kuitenkin ehkä tämän sopeutumisvaiheen ajaksi rauhaan, että hiuspohja saa rauhassa totutella uuteen rutiiniin.

Ajattelin, että tällä kertaa en harrasta niitä päähierontoja, ja katson kuinka äkkiä se talin- ja öljyntuotanto menee sietämättömäksi ilman ylimääräistä stimulaatiota. Lisäksi ajattelin koittaa sinnitellä nyt kokonaiset kuusi päivää pesemättä hiuksia. Vesipesulla siis vain, tai kokonaan kastelematta, kun suihkussa käyn. Tavoitteenani on tosiaan venyttää soodapesujen väliä niin paljon kuin mahdollista, jo mahdollisimman aikaisin. Jos en kestä kuutta päivää, en aio ruoskia itseäni. Pitää kuunnella myös mitä oma kroppa sanoo.

Vinkkinä muuten: älkää päästäkö ruokasoodaa silmiin, se kirvelee :D
Tänään oli muutenkin pesu haasteita täynnä: koko ajan meni soodaliuosta silmiin tai ohi päästä tai suuhun tai muuten vaan pieleen. Aina ei voi voittaa. Ei se kuitenkaan hankalaa ole.
Silti vaan jaksaa ihmetyttää tämä sileys ja pehmeys, minkä tuo etikka saa aikaan. Ja kun pesee soodalla, huomaa ihan kuinka moskat valuu päästä pois liukkaana vanana. Iljettävää, mutta lopputulos on kyllä sen arvoista! Shampoon vaahto kai peittää ja sitoo lian itseensä tai jotain, joten sen poistumista ei edes huomaa.

Piti vielä sanoa jotain, mutta se unohtui kun piti alkaa syömään välissä. Nyt Simpsonit!